Rakas, rupsahtanut pirttipöytäni! Viime kesänä hinkkailimme siitä enemmän tai vähemmän kaikki maalit pois. Jäljelle jäi enää öljyäminen. Tehtäväni oli siis kyllästää pöydän ja penkin kannet vernissalla, mikä teki pinnoista entistä enemmän iloisen kirjavat. Talonkin sain melkein palamaan, kun unohdin vernissassa lilluneen vahtomuovipalasen pieneen purkkiin. Näin nopeasti unohdin, että vernissa on itsestään syttyvää.
Mitä kauemmin noita ihanaisia kalusteita katselen, tekee mieleni maalata ne valkoisella öljymaalilla. Valitettavasti lainasin koulusta vain ruskeaa, kultaista ja englannin punaista pigmenttiä.
Mummolassa mieleeni muistuu aina talvisin lapsuuden pulkkamäet. Kokeiltuani jo postin hakemista painavat puusukset jalassa, päätin lisätä mäenlaskun suoritettujen talviaktiviteettien listaan. Ongelmana oli vain...
...että olin hieman kasvanut ulos mummolan pulkasta! No, mahdutin itseni siihen joka tapauksessa ja suuntasin kohti mäkeäni.
Kuvasta ei välity mäen jyrkkyys ollenkaan. Onnistuin kuitenkin ohjaamaan pientä pulkkaani kiitettävästi, enkä kaatunut kertaakaan. Mäen alapuolelle oli tulvinut jostain vettä, joka oli jäätynyt kivasti tasaisen kiiltäväksi alueeksi, josta sai mukavat lisävauhdit.
Löysin ihania kuvia Mummon valokuva-albumeista.
Olen vaan ollut niin pieni ja suloinen.
Mikä potta! Oli ilmeisesti hyvä idea maalata ensin valkoiset osat ja sen jälkeen päästää Pikku-Paula käyttämään punaista maalia. Aloituskohtakin on osunut aivan nappiin.
Taidan näyttää enemmän teurastajalta, kuin maalarilta.
2 kommenttia:
Ihana postaus! Miekii tahon laskemaan pulkkamäkee! :)Ja noi kuvat on aivan mielettömän sulosii! Varsinkii noi viimeset, ihana toi potta :D
Voi kun suloisia kuvia susta pienenä ! Ja toi edelliset postauksen kukkakuva on kaunis :)
Lähetä kommentti