Oh, the drama...

O hai

En ole hetkeen inspiroitunut postamaan mitään. Sain kuitenkin vihdoin asunnon sellaiseen kuntoon, että uskalsin pitää tuparit ja ottaa hieman kuvia.

Olen innostunut taas kokkailusta ja leipomisesta, joten väsäilin lauantaiksi innoissani (Even avustuksella) uskomattoman suklaakakun ja tofusalaatin. Äiti pyöräytti vielä perunasalaatin ja piirakat ja Mummo lihapullat. Juhlien järjestämisessä parasta on, että mättöjä saa syödä ainakin pari päivää pirskeiden jälkeenkin.

Tupareiden jälkeen majoituin Evelle ja Leenille katsomaan Ninth Gatea. Leffa jäi kuitenkin kesken myöhäisen aloitusajankohdan takia. Olimme laulaneet Disney ja ysäri SingStaria innolla myöhään yöhön saakka.

Sunnuntaina suuntasimme kaupungille syömään sushia. Päädyimme kuitenkin shoppailemaan ja sen jälkeen nälkäisinä kiinalaiseen buffetiin.




Anygays, siirrytäänpä ihanaisen yksiöni esittelyyn~

Tässä on taas kerran väliaikaisesti valmis pöytäprojektini. Sain pidettyä sen noin siistinä ehkä päivän. Ihana Elovena-purkki, karkit ja orvokki ovat lahja yhtä ihanalta sukulaisperheeltä.

Pöydän oikealle puolelle sijoitin äitin vanhan, keltaisen nojatuolin, jonka päälystäminen on hieman vaiheessa. Niin ikään äidiltä lainatun Laura Ashleyn verhon takana on ovi ranskalaiselle parvekkeelle, joka karmii minua suunnattomasti. Kahdeksannessa kerroksessa ei tarvitsisi olla ovea, jonka takana on pelkkä matala kaide.

Sohvasänky on ainoa uusi huonekalu, jonka jouduin tänne ostamaan. Muut roinat löysivät tiensä tänne vähän mistä sattuu.

Enolta sain lahjaksi kaksi kauan himoitsemaani Satumetsä-mukia. Ahdistavan elokuvissa käynnin jälkeen oli kiva hörppiä isosta mukista kamomillateetä ja datailla. Kävin katsomassa Reindeerspottingin ja voin kertoa sen olleen lohdutonta katsottavaa.




Muuten olen viihdyttänyt itseäni aikas kevyellä katselumateriaalilla. That's right. Draamoilla.

Kaikki ovat tällä hetkellä korealaisia, joten päätin ottaa listaan mukaan Samurai High Schoolin ja Yankee-kun to Megane-chanin. SHS pääsee katseluun heti kun saan tämän postattua.

Tällä viikolla soitan kyllä taas erääseen maalausliikkeeseen, jos ei sieltä ehditä ensin. Pakko päästä jo töihin ennen kuin hajoan tähän hengailuun lopullisesti!

Gee, gee, gee, gee, baby, baby

Melkein oikeana päivänä

I like

No kämppä on muuttovalmis ja lumi sulaa hyvää vauhtia. ja SNSDn biisi Gee. En kestä.

I don't like

No, olis yks juttu, joka kohta pitäis hoitaa pois

I want you all to know

Tuparit on kohta jee jee

I've planned

Eipä nyt oo kauheesti pläänei. I'll just go with the flow

I want to say to someone special

Kiitos äiti ku siivosit vessan (ja kaikkee muutaki). En olis ehkä itse kyennyt siihen hajulukkoon.

Let's follow the cops back home

Olen viimeiset pari päivää remppaillut omaa pientä vuokrayksiötäni. Jee jee! Virallisesti vuokrasopimukseni alkaa huhtikuun alusta, mutta sain avaimet jo maanantaina, jotta pääsen poistamaan tapetteja ja maalaamaan.

Prosessista olen saanut otettua näinkin tärkeitä otoksia...

eväät ja työkalut...

tapettihöyrystin...

...ja minä!

Missä ovat kuvat vanhoista tapeteista? tai Narnian ovesta, joka löytyi tapettien alta? Jaa-a, ehkä sitten edes valmiista seinistä.

Mummolaan

Vailla mitään hyvää tekosyytä ajauduin mummolaan pariksi päiväksi viettämään aikaani. Minulla ja Ukolla oli pieni projekti kesken viime kesältä. Nyt kun vihdoin löysin oman asunnon, löytyi sen viimeistelemiselle taas motivaatiota.

Rakas, rupsahtanut pirttipöytäni! Viime kesänä hinkkailimme siitä enemmän tai vähemmän kaikki maalit pois. Jäljelle jäi enää öljyäminen. Tehtäväni oli siis kyllästää pöydän ja penkin kannet vernissalla, mikä teki pinnoista entistä enemmän iloisen kirjavat. Talonkin sain melkein palamaan, kun unohdin vernissassa lilluneen vahtomuovipalasen pieneen purkkiin. Näin nopeasti unohdin, että vernissa on itsestään syttyvää.

Mitä kauemmin noita ihanaisia kalusteita katselen, tekee mieleni maalata ne valkoisella öljymaalilla. Valitettavasti lainasin koulusta vain ruskeaa, kultaista ja englannin punaista pigmenttiä.





Mummolassa mieleeni muistuu aina talvisin lapsuuden pulkkamäet. Kokeiltuani jo postin hakemista painavat puusukset jalassa, päätin lisätä mäenlaskun suoritettujen talviaktiviteettien listaan. Ongelmana oli vain...

...että olin hieman kasvanut ulos mummolan pulkasta! No, mahdutin itseni siihen joka tapauksessa ja suuntasin kohti mäkeäni.

Kuvasta ei välity mäen jyrkkyys ollenkaan. Onnistuin kuitenkin ohjaamaan pientä pulkkaani kiitettävästi, enkä kaatunut kertaakaan. Mäen alapuolelle oli tulvinut jostain vettä, joka oli jäätynyt kivasti tasaisen kiiltäväksi alueeksi, josta sai mukavat lisävauhdit.

Löysin ihania kuvia Mummon valokuva-albumeista.

Olen vaan ollut niin pieni ja suloinen.

Mikä potta! Oli ilmeisesti hyvä idea maalata ensin valkoiset osat ja sen jälkeen päästää Pikku-Paula käyttämään punaista maalia. Aloituskohtakin on osunut aivan nappiin.

Taidan näyttää enemmän teurastajalta, kuin maalarilta.

春咲 センチメンタル

Palasin Virginian keväästä Lappeenrannan talveen viikko sitten. Kinosten määrä oli aikamoinen yllätys vaikka olinkin kuullut lunta sataneen useasti viime kuussa. Unohdin talvitakkini Amerikkaan, joten minulle tuli kiire löytää uusi mahdollisimman nopeasti. Tietysti kauppojen talvivaatevalikoima oli vaihtunut kevään kokoelmiin. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että kevät on lähellä!

Nyt olikin hyvä aika tulla takaisin. Ehdin hyvin hakea kouluun ja kevään edetessä maalarillekin löytyy taas enemmän töitä. Oma asuntokin on haussa. Äidin luona asustelu ei ole enää kenenkään hermoja säästelevä vaihtoehto.

Tänään aloitan toivon mukaan taas tanssimisen, minkä jouduin hylkäämään Helsingistä pois muuttaessani. Lappeenrannassa on pari viikkoa sitten aloittanut Street Soul-niminen tanssikoulu(?). Leeni vihjaisi minua asiasta ja lyöttäydynkin hänen seuraansa kokeilemaan tuntia. Kirjoitin 'toivon mukaan', sillä olen hieman kipeä. Olen makoillut koko päivän sängyssä siinä toivossa, että saisin kerättyä energiaa illan tuntia varten. Tanssin jälkeen olisi vielä luvassa asunnon näyttö! Sinne raahaudun joka tapauksessa.

Are you honest? Are you honest? Is this what you wanted?

Tällä kertaa ihan oikeana päivänä!

'This game is to share piece of you, every month.
That way, you and your readers can see what's happening in your life, including the changes. I.E. one month, you might love chocolate, in few months you've might come to hate it.
It's also to remind ourselves of people you love & the plans you have.
Jump on the bandwagon, & start playing!
We play the game on the first sunday of the month. If you want to play along, please write a post answering these 5 questions.'

MAALISKUU

I like

Kotiinpaluu on tiistaina. Paras juttu ikinä!

I don't like

Kotiinpaluu on tiistaina, enkä pysty ajattelemaan mitään muuta! Aika ei ole koskaan kulunut näin hitaasti.

I want you all to know

En malta odottaa, että teidät taas näen

I've planned

No keskiviikkona, kun saavun Helsinkiin, hengailen siellä pari päivää ja sitten viikonlopuksi Lappeenrantaan.

I want to say to someone special

Mie tuun ihan kohta!

Mama, I'm coming home!

Tällaiseen lopputulokseen vihdoin tulin. Vääränlaisen perheen lisäksi kyse on myös siitä, että minkäänlainen perhe-elämä ei taida olla minua varten. Olen varmaan liian omaa tilaani arvostava erakko. Viiden tai kolmenkin henkilön "armoilla" eläminen tuntuu vain vieraalta. En viitsi riskeerata vatsahaavaa tämän takia. Jokapäiväinen närästys riittää minulle.

En kuitenkaan kadu tänne tuloa. Enemmän olisi harmittanu, jos olisin vain haikaillut lähtemisestä, enkä koskaan olisi saanut aikaiseksi hakemuksen täyttämistä. Taas tuli kokeiltua jotain uutta ja todettua ettei se ole minun juttuni. Ehkä seuraava kokeilemani asia natsaa. Ehkä ei. Ei voi tietää. Niinhän se on että kaikkea pitää kokeilla, paitsi kansantansseja ja kovinpia huumeita. AMK:ssa alkoi sopivasti hakuaikakin tämän kuun alussa.

YleX:llä soi Oasiksen Wonderwall ja minä lähden tästä ostamaan matkalaukkua ja viime hetken tuliaisia!

Nähdään kohta!

Oh, my Supergirl! Where did we go wrong?

Nyt kävi niin jännästi, että perhe menee vaihtoon. Olin jo jonkun aikaa tuntenut oloni perheessä hieman ulkopuoliseksi. Lapset olivat mahdottomia. Tappelivat vain keskenään, eivätkä kunnioittaneet minua yhtään. Joka päivä oli yhtä draamaa. Yhden ollessa huomionkipeä, toiset kaksi jäivät vähemmälle huomiolle ja se tietenkin aiheutti sanaharkkaa, joka aina johti uuteen tappeluun. Aluksi ajattelin tietysti heidän testaavan minua. Kunniotushan on kuitenkin aina ansaittava. Tosin ainakin minut on kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä ihan alusta lähtien.

Tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että jännitin vapaa-ajallanikin uutta työpäivää. Malttavatkohan ne tehdä läksynsä ennen kuin aloittavat huutamisen? Täytyykö tänä iltana kiistellä kylvyssä käymisestä? Myöhästytäänkö koulusta, kun lapset tappelevat paikoistaan autoissa? Kuka saa tänään kenetkin itkemään?

Aikani tuskailtuani uskaltauduin tiistaina kertomaan hostäidille haluavani vaihtaa perhettä. Mikään ei kuitenkaan tulisi muuttumaan talossa niin nopeasti, että kokisin tarpeelliseksi jaksaa vielä yrittää. Carla ymmärsi tilanteen ja olimme molemmat samaa mieltä, että perhe tarvitsee toisenlaisen Au Pairin ja minä tarvitsen toisenlaisen perheen.

Seuraavana aamuna soitin tukihenkilölleni ja keskustelimme asiasta. Tulimme siihen tulokseen, että etsimme minulle uutta, rauhallisempaa perhettä, jossa on yksi tai kaksi lasta. Huomenna meillä on perheen kanssa exit interview. Maanantaina alkaa viimeiset kaksi viikkoa, joiden aikana minulle etsitään uutta perhettä. Jos sopivaa ei löydy, palaan kotiin.

Kotiinpaluukaan ei harmittaisi minua yhtään. Ehkä olisi parempikin lähteä tässä vaiheesa, kun tänne ei jää mitään kaipaamisen arvoista. Pidän kuitenkin mieleni vielä avoimena uudelle perheelle, mutta en tällä kertaa tyydy ensimmäiseen perheeseen, joka minu valitsee, siinä pelossa ettei kukaan muu minua haluaisi. No, thank you.

Kiitos kaikille, joille olen tänä aikana voinut avautua. Ilman teitä en olisi jaksanut kahta kuukauttakaan. Olisin varmaan rynnännyt itkien kotiin.

Loppukevennys! Mielialaa nostattaa aina hilpeä musiikki.

Wake me up before you go-go

Päätin vihdoin sivistää itseäni ja tutustua alueen historiaan. Fredericksburgin aluemuseo avautuu vasta tänään, joten Paul ohjasi minut ohjasi minut sisällisodan aikaiselle taistelutantereelle. Spotsylvanian alueella on useita puistoja, joiden alueella on sodan aikana käyty taisteluita. Tämä kyseinen puisto sijaitsi aivan Frederiksburgin keskustan kupeessa. Alueeseen kuului pieni museo, jossa oli pieni näyttely ja sali, jossa pystyi kahden dollarin hintaan katsomaan lyhyen dokumentin Fredericksburgin taisteluista.


Mielenkiintoisinta puistossa oli kuitenkin itsenäinen kävelykierros. Opastauluilla oli selostettu vanhoin kuvin ja maalauksin, missä mitäkin oli verrattuna nykytilanteeseen.


Tuon pieni talo seisoi samassa paikassa sodan aikana. Ikkunoista pystyi kurkistamaan sisälle ja näkemään luotien repimät seinät.





Tuolle hautausmaalle on haudattu George Washingtonin siskon poika. Frederiksburgissa on myös kyseisen siskon kotitalo, jossa on yksi Amerikan sadasta kauneimmasta huoneista. Se täytynee käydä katsastamassa.



Tavisten hautausmaalla olikin sitten pelkkiä numeroita.



Jotenkin kaikki kuvat näyttävät tosi kolkoilta, vaikka eilinen ilma olikin ihan mukava tuulta lukuunottamatta.


Kylmetyin tuulessa sen verran, että koin tarpeelliseksi vetäytyä kahvilaan juomaan kuumaa Cinnamon Apple Cideria, joka muutes on niiiiiiiin hyvää. Saatoinpa pari kirjettä ja korttiakin kirjoittaa.



Ja koska viikonloput ovat mättöä varten~








Banaanipannukakkuja mansikkakastikkeen, kermavaahdon ja banaanin kanssa. Söin vielä tuota ennen Wendy'sissä. Hei hou, sokeritauti, sydänkohtaus ja lihavuus! Lopetan kyllä syömisen ihan juuri tähän paikkaan ja jatkan lenkkeilyä.

On siis kevät

Täällä on lämmin! Netti sanoo kymmentä astetta, mutta auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta asteita on kyllä pakko olla enemmän. Vietän vapaapäivääni tuttuun tapaan hengaillen Central Parkissa. Lähdin etsimään itselleni kenkiä, sillä talvikenkäni alkavat olla liikaa tälle säälle.


Voitte siis arvatakin, että mukaani tarttui jotain aivan muuta. Veskani sanoi sopimuksensa irti pari viikkoa sitten, joten jouduin ostamaan kuvassa näkyvän Converesen laukun. Yritin löytää BestBuysta Rocky Horror Picture Shown soundtrackia. Sen sijaan huomasin himoitsemani Personal Trainer Walking -pelin maksavan vain 19,90 dollaria! Sen oikea hinta kun on 50 dollaria, nappasin pelin innoissani mukaani. Enää puuttuu Nintendo DS. Sekin melkein lähti mukaani sekä BestBuyssa ja Toys'r'Usissa. Hillitsin kuitenkin itseni sillä Walmartin sivuilta voi tilata paketin, johon kuuluu DS, tarvikepaketti ja kaksi peliä hintaan 149 dollari. DS yksin maksaa jo 129 dollaria.


Den här. Konsoli voisi vaihteeksi olla valkoinen. Pinkki alkaa tursuta jo ulos korvista. Koteloksi päätyy joko Peach tai Yoshi. Docomodake Boing ja Prince of Persia ovat ainoat tilaamisen arvoiset pelit listalta.


No joo, eksyin vähän aiheesta. Mitäs muuta olenkaan tänään tehnyt. BestBuyn jälkeen menin lounastamaan Asia Bistroon. Söinkin sitten koko päivän edestä. Mieleni oli jo viikon tehnyt mieli nyyttejä. Mandu, gyoza, kiinalaiset nyytit... Aivan sama. Jotain oli pakko saada. Lounaaseen kuului jo alkupala, mutta sekään ei estänyt minua tilaamasta gyozaa. Ahdoin siis naamaani kevätkääryleen, kuusi gyoza-nyyttiä ja seesamikanaa. Vielä nyt, kolme tuntia myöhemmin, olen jokseenkin täynnä.


Ruuan jälkeen kurvasin leffateatterille ostamaan lipun illan Shutter Islandin näytökseen. Vaikuttaa lupaavalta ainakin trailerin ja yllä olevan kuvan perusteella. Myyjäkin kehui leffaa ja halusi nähdä henkkarini ennen kuin myi minulle lipun!

Pari viikkoa sitten kävin katsomassa Wolfmanin. Benicio Del Toro ja Anthony Hopkins sopivat roolehein erittäin hyvin. Suosittelen lämpimästi. Suosittelen myös menemään mahdollisimman myöhäiseen näytökseen ja ajamaan kotiin pimeää metsätietä. Yksin.




Päädyin taas Bordersiin tappamaan aikaa ennen leffaa. Ennen kuin istahdin nurkkapöytääni teelle, kiertelin kirjakaupan puolta ja etsiskelin jotain keväistä lukemista. Luen tällä hetkelle Clive Barkerin Weaveworldia, joten tarvitsen jotain kevyttä vaihtelun vuoksi. Haru Hana! Taatusti keväistä ja kevyttä. Saan lukea shoujoa vaikka olenkin jo kohdeyleisön ulkopuolella.

Suunnittelin ehtiväni IHOPiin jälkkäripannareille ennen leffaa, mutta taidankin käydä siellä elokuvan jälkeen.


Huomenna ajattelin käydä Fredericksburgin keskustassa sijaitsevassa aluemuseossa. Virginialla on hyvin tapahtumarikas historia. Joka paikassa on jonkinlainen taistelutanner joko vallankumouksen tai sisällissodan ajoilta. Pocahontakset sun muut George Washingtonit ovat kotoisin täältä.

Unohdin kokonaan kertoa ensimmäisestä retkestäni Fredericksburgiin. Ehkä sisällytän sen seuraavaan postaukseen.