Nyt kävi niin jännästi, että perhe menee vaihtoon. Olin jo jonkun aikaa tuntenut oloni perheessä hieman ulkopuoliseksi. Lapset olivat mahdottomia. Tappelivat vain keskenään, eivätkä kunnioittaneet minua yhtään. Joka päivä oli yhtä draamaa. Yhden ollessa huomionkipeä, toiset kaksi jäivät vähemmälle huomiolle ja se tietenkin aiheutti sanaharkkaa, joka aina johti uuteen tappeluun. Aluksi ajattelin tietysti heidän testaavan minua. Kunniotushan on kuitenkin aina ansaittava. Tosin ainakin minut on kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä ihan alusta lähtien.
Tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että jännitin vapaa-ajallanikin uutta työpäivää. Malttavatkohan ne tehdä läksynsä ennen kuin aloittavat huutamisen? Täytyykö tänä iltana kiistellä kylvyssä käymisestä? Myöhästytäänkö koulusta, kun lapset tappelevat paikoistaan autoissa? Kuka saa tänään kenetkin itkemään?
Aikani tuskailtuani uskaltauduin tiistaina kertomaan hostäidille haluavani vaihtaa perhettä. Mikään ei kuitenkaan tulisi muuttumaan talossa niin nopeasti, että kokisin tarpeelliseksi jaksaa vielä yrittää. Carla ymmärsi tilanteen ja olimme molemmat samaa mieltä, että perhe tarvitsee toisenlaisen Au Pairin ja minä tarvitsen toisenlaisen perheen.
Seuraavana aamuna soitin tukihenkilölleni ja keskustelimme asiasta. Tulimme siihen tulokseen, että etsimme minulle uutta, rauhallisempaa perhettä, jossa on yksi tai kaksi lasta. Huomenna meillä on perheen kanssa exit interview. Maanantaina alkaa viimeiset kaksi viikkoa, joiden aikana minulle etsitään uutta perhettä. Jos sopivaa ei löydy, palaan kotiin.
Kotiinpaluukaan ei harmittaisi minua yhtään. Ehkä olisi parempikin lähteä tässä vaiheesa, kun tänne ei jää mitään kaipaamisen arvoista. Pidän kuitenkin mieleni vielä avoimena uudelle perheelle, mutta en tällä kertaa tyydy ensimmäiseen perheeseen, joka minu valitsee, siinä pelossa ettei kukaan muu minua haluaisi. No, thank you.
Kiitos kaikille, joille olen tänä aikana voinut avautua. Ilman teitä en olisi jaksanut kahta kuukauttakaan. Olisin varmaan rynnännyt itkien kotiin.
Loppukevennys! Mielialaa nostattaa aina hilpeä musiikki.
1 kommenttia:
Pitää nyt tässäkin kertoo, että myö pietää siulle tosi monta peukkua pystyssä, et löydät hyvän perheen. Oot nimittäin tehny nii paljo paperitöitä, mitä, kahen kuukauden takia? :D Mutta ei myö kauheesti kyl suututtais siulle vaik tulisit kotiikii ;D
Lähetä kommentti